Avioliittoon vihkiminen


Avioliitto voidaan solmia kirkollisesti tai siviilivihkimisellä. Kummassakin tapauksessa vihkiminen on juridinen tapahtuma. Kirkollisessa vihkimisessä liitolle lisäksi rukoillaan Jumalan siunausta.

Kirkollisesti vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. Jos toinen kihlakumppani ei ole kirkon jäsen, heidät voidaan vihkiä kirkollisesti, jos hän on muun kristillisen kirkon jäsen. Jos jompikumpi vihittävistä kuuluu väestörekisteriin, vain siviilivihkiminen on mahdollinen. Tällöinkin avioliitolle on mahdollista saada kirkollinen siunaus.

Vihkiminen voidaan toimittaa kirkossa, kotona tai muussa sopivassa paikassa. Useimmat vihkimiset toimitetaan kirkossa.

Kirkon varaus kannattaa tehdä hyvissä ajoin kirkkoherranvirastosta. Samassa yhteydessä voi esittää mahdollisen toivomuksen vihkivästä papista. Vihkimisen tapahtuessa muussa paikassa vihkipaikan järjestelystä on syytä sopia vihkijän kanssa etukäteen.

Ennen vihkimistä on toimitettava avioliiton esteiden tutkinta. Vihkiminen voidaan toimittaa esteiden tutkinnasta viikon kuluttua samana viikonpäivänä kuin esteiden tutkinta on suoritettu. Tutkinta on voimassa neljä kuukautta antopäivästä. Avioliiton esteiden tutkinnassa selvitetään, ettei solmittavalle avioliitolle ole laissa mainittuja esteitä, kuten liian alhaista ikää tai liian läheistä sukulaisuutta.

Tutkinta tapahtuu luontevimmin kirkkoherranvirastossa. Kihlakumppanit allekirjoittavat yhdessä lomakkeen, jossa on pyyntö avioesteiden tutkinnasta ja vakuutus siitä, ettei aiotulle avioliitolle ole estettä. Kihlakumppanit asioivat vain yhden seurakunnan kirkkoherranvirastossa, vaikka olisivat eri seurakuntien jäseniä. Avioliiton esteiden tutkinta voi tapahtua myös missä tahansa maistraatissa. Todistus toimitetusta avioliiton esteiden tutkinnasta on kihlakumppanien toimesta annettava edelleen vihkijälle, ellei todistus ole ennestään hänen hallussaan.

Avioliiton kuuluttaminen kirkossa ei ole enää pakollista. Useimmat vihittävät toivovat kuitenkin näin tapahtuvan, sillä silloin kirkossa myös rukoillaan heidän liittonsa puolesta. Usein tuleva vihkipari tulee kirkkoon kuulutustaan kuuntelemaan.

Vihkipari ja pappi tapaavat ennen vihkimistä. Tapaaminen sovitaan usein vihkipaikalle. Siellä tutustutaan ja käydään läpi vihkikaava. Jos avioliiton esteiden tutkinta on tapahtunut muualla, todistus tutkinnasta annetaan vihkijälle tässä tilanteessa.

Pappia tavatessaan vihittävät myös ilmoittavat papille sukunimensä vihkimisen jälkeen. Se voi olla yhteinen, kumman tahansa sukunimi. Kumpikin voi myös säilyttää oman nimensä tai ottaa käyttöön kaksoisnimen.

Pappia tavattaessa voidaan sopia myös häämusiikista, tai voidaan olla yhteydessä kanttoriin. Usein vihkitilaisuuteen liittyy myös virsi tai hengellinen laulu.

Vihkiminen ja muu sen tavanomaiseen järjestelyyn kuuluva on maksutonta. Kirkko on koristeltu jumalanpalvelusasuun, mutta vihkipari voi tuoda kirkkoon lisäkoristelun. Siitä on hyvä sopia suntion kanssa.

Muista erikoisjärjestelyistä, kuten bestmannin, kaason tai morsiustyttöjen ja -poikien osuudesta vihkitilaisuudessa on syytä keskustella vihkijän kanssa etukäteen.

Vihkimisen kaavoja on kaksi ns. lyhyt ja pitkä kaava.

Kirkossa morsiamen suku ja ystävät istuvat takaa katsoen vasemmalla puolella, sulhasen oikealla. Hääväki seisoo alkusoiton ja päätössoiton aikana sekä välin kysymyksistä aviopuolisoiksi julistamiseen.

Alkusoiton aikana morsiuspari tulee alttarille yhdessä tai niin että morsiamen isä saattaa morsiamen käytävän puoliväliin, jossa hän luovuttaa morsiamen sulhaselle. Morsian on alttarilla sulhasen vasemmalla puolella.

Vihittäville esitettävät kysymykset luovat avioliiton pohjan. Vastatessaan "tahdon" puolisot sitoutuvat toisen huomioonottavaan elämänasenteeseen. Puolisot lupaavat pyrkiä osoittamaan rakkautta toisilleen arkisen elämän keskellä.

Sormusrukouksessa pappi pitää sormusta koholla. Tässä korostuu sitoutumisen julkisuus. Ennen sormuksen pujottamista on sulhasen ja morsiamen mahdollista lausua niin kutsutut sormusvalan sanat. Nykyään on mahdollista vihkitoimituksessa sulhasen ja morsiamen vaihtaa sormuksia. 

Herran Siunauksen jälkeen vihkipappi onnittelee vihkiparia ja antaa heille vihkiraamatun kotiseurakunnan lahjana.